Onhan ollu päivä.

Tänään piti olla tytön yökylä-byjamabileet joista haaveillut niin kauan kuin ollaan täällä asuttu, 1,5 vuotta. Koko viikko on suunniteltu ohjelmaa ja hankittu rekvisiittaa, tehty ruokalistaa ja odotettu.

Muutamaa tuntia ennen bileiden alkua, rupes puhelin piippaa ja kaksi kolmesta vieraasta ei jäisikään yöksi, Voi sitä surun ja murheen määrää. Miten voisi suojella lasta tälläiseltä pettymykseltä? Asia jota niin kauan odotettu ja hyvin suunniteltu. Minkäs teet. Ei auttanut muuta kuin perua koko juhlat. Koko juhlan pointti oli juuri siinä yökylässä ja pyjamissa olossa. Ohjelmaa oli illaksi, yöksi ja aamuksi.

Mutta, me tehtiin sitten tytön kanssa suunniteltuja asioita kaksin, ja kivaa meillä oli! Saatiin nauraa ja hassutella.

Kasvonaamiot ja saunaan. Pyjamat päälle ja herkkujen kimppuun!

Yllättipä isäntä vielä murheellisen tytön ja ehkä minut vielä enemmän. Ajatteli piristää tyttöä, ja meni sen kanssa leipomaan meidän puuttuvan piparitalon!

Vain miehet taitavat käyttää duploja apuna.. Vai ootteko ennen nähnyt?

Ja ele on paljon mieheltä joka ei osaa laittaa ruokaa, ja vielä vähemmän leipoa. Mutta tuohon asti hyvä tuli. Yritin kyllä vihjaista että minä oisin ensin koristellut ja sitten kasannut, mutta huomenna jatkavat.

Aamulla käväistiin Nummelassa pelissä, ja oltiin sekoiltu pelin alkamisajan kanssa, ehdittiin juuri paikalle ja suoraan kentälle. Ei paljon lämmittelyä ehtinyt. Mutta voitto tuli.

Sieltä poikettiin Ikean kautta kotiin. Syötiin lihapullat ja toimittiin tontun apulaisina.

Että sellaista mahtunut yhteen päivään.