Hui hai hulinaa. Miten tässä ehtii joulun odotukseen?

Tänään täytti äitini 60v. ONNEA!

Aamupäivällä menin isän avuksi laittelemaan tarjoiluja. Ja iltapäivästä kävimme kahvilla.

On ollut menoa ja juoksua joka päivälle ja illallekin.

Odotan joulunpyhiä, on vapaata eikä kiire minnekään.

Eilen todistimme mieheni kanssa auton kolhimista parkkipaikalla. Nainen farmarilla peruutti takana olevan auton kulman sisään. Meinasi heti lähteä lipettiin, muttei sitten kehdannut kun tuimana katselin ;) Odotti kunnes me lähdimme, ja oli sitten kaasuttanut pakoon.

Onneksi otin ylös sekä kolhitun että kolhija-auton rekkarit. Ja selvitin kolhitun omistajan. En saanut kuin osoitteen autorekisterikeskuksesta.  Ehdin vielä eilen laittaa kirjeen saman päivän postiin kolhitun auton omistajalle. Ja tänään sain mieltä lämmittävän puhelun. Ei ollut jättänyt kolhija minkäänlaista viestiä, tai ottanut yhteyttä! Törkeää, klommo oli iso, oikea takakulma ihan sisässä.

Mietin vain miten ihmiset kehtaa. Kehtaa olla ottamatta vastuuta omista virheistä toisten omaisuutta kohtaan. Varsinkin kun selvästi näki, että näimme. Ja kirjoitin rekkareita ylös. Meitä on joka junaan.

Mukavaa viikkoa, ensi viikolla onkin jo jouluaatto!

Ajattelin illalla kirjoittaa muutaman kirjeen ystävälle. Olen ollut huono ystävä ja potenut siitä huonoa omaatuntoa. Meidän erityinen poika on imenyt minusta kaiken mehun ystävien muistamiseen. Yksinkertaisesti en ole jaksanut soitella tai kysellä kuulumisia. Anteeksi ystävät!