Tätä jouduin miettiä tänään, uudehkossa työpaikassa tuli puhetta jouluhulluudestani. Ja täytyy myöntää, että aina olen rakastanut Joulua. Ja siihen liittyviä perinteitäni, osa voi ajatella "pakkoja".

Nimittäin siivous, on asia joka minun on "pakko" tehdä. Ja aina samalla tavalla, samat paikat, aatonaattona. Muuten en saa lopullista joulurauhaa. Ja tunnustan, että tähän "pakkoon" kuuluu myös kellarin siivous. Ehei, tiedän, emme vietä Joulua kellarissa, mutta silti...

Minulla on kirja, joulukirja. Siihen olen kirjannut kaikki Jouluun liittyvät asiat, monen vuoden ajan. Lahjat, kortit, tehtävät, leipomiset, sään. Ja tehtäviä on erilaisia, asiat jotka hoidettava ennen joulukuun alkua, ja asiat jotka tehtävä aatonaattona. Tämä kaikki voi tuntua kamalalta, mutta, minä nautin tästä kaikesta. Suorastaan odotan, tätä on minun Joulunodotus.

En pidä kaupoissa juoksemisesta joulun aikaan. Mielummin kotona leivon, askartelen, koristelen pipareita ja olen perheen kanssa. Siksi myös yksi asia mikä tehtävä ennen joulukuun alkua on lahjahankinnat.

Muistelin jo 12 vuotta sitten, asuessani yksin, ostaneeni ilmestyneet Joululehdet, ja laittavani kotia Joulukuntoon mahdollisuuksien mukaan. Mutta kyllä, Jouluhullu sanan varsinaisessa merkityksessä minusta taisi tulla lapsen syntymän jälkeen, kahdeksan vuotta sitten. Vai muistanko väärin?

Rakkain jouluesineeni on muutama vuosi sitten siskolta saamani enkelikynttilänjalka, olen ristinyt sen Kaisaksi. Joululehdet olen myös säästänyt varmaan viimeiseltä kymmeneltä vuodelta.

Joulun väri on vaihdellut vuosien saatossa, nyt on muutaman vuoden ajan tuntunut että joulu on punaista, vihreää, kultaa ja hopeaa.

Parhain hetki joulussa on aatonaattoilta. Koti siisti, kynttilät palaa. Hiljaisuus ja rauha huokuu. Juomme glögit, jännitys kipristelee vatsaa.

Ja ei sitä aattoaamun jännitystäkään pidä väheksyä mikä lapsesta huokuu, ihanaa katseltavaa.

Kati